Voiko mikään saada ihmisen helpommin masentumaan ja samaan aikaan raivostumaan, kuin hylkäävä vastaus työhakemukseen? Varsinkin sellaiseen työhön, jota olet tehnyt vuosia. Samassa firmassa.
Masentaa, koska en kelpaa edes entiseen työhöni. Työhön, jonka lopetin kun en enää jaksanut jatkuvaa pomputtelua. On töitä, ei ole töitä, ehkä on töitä. Arvostuksen puute oli välillä murskaavaa. Kun työsopimusten tunnit vain pieneni. Olin vaikea, kun pidin omista oikeuksistani kiinni. Sain haukut puhelimessa kesken työvuoron esimieheltä, kun kieltäydyin tekemästä vuoroja joita ei oltu hyväksytetty minulla, vuokratyöntekijällä. Itkin usein, useammin raivosin ja myönnän olleeni katkera varsinkin viimeisen vuoden aikana. Se ehkä näkyi, mutta ei ikinä asiakkaille. Minulla oli paha olla. Mutta viimeinen pisara, se joka katkaisi kamelin selän, oli kun en edes kelvannut ilmaisena harjoittelijana firman toiselle osastolle. Palautin työvaatteet ja tappelin työtodistuksista monta viikkoa. Vannoin, etten ikinä ikinä ikinä palaa samaan paikkaan.
Viikko sitten huomasin, että tuo entinen työnantajani haki kahta uutta työntekijää. Harvinaista, sinne ei yleensä julkisesti haeta uusia ihmisiä vaan paikat täytetään ottamalla harjottelijoita ja jakamalla tunteja muiden kesken. No, ei se ota jos ei annakaan, eli tietenkin laitoin hakemuksen. Pidin työstä, työkaverit oli ihan huippuja ja kyllähän tuollainen isompi firma on aina kiva työnantaja. Ja mikä parasta, kyseessä oli vakituinen virka. Eli juuri se, mitä ikinä halusin. Laitoin heti hakemuksen, kumpaankin paikkaan. Kai nyt edes saisin kutsun haastatteluihin, kun olin monta vuotta jo heille tehnyt samaa työtä, välissä vain reilun vuoden tauko.
Tänään sain postia. "Kiitämme mielenkiinnostasi ja hakemuksestasi xxxx tehtävään. Valintamme ei kuitenkaan valitettavasti tällä kertaa kohdistunut sinuun." En sensuroinut tätä viestiä, siinä oikeasti luki xxxx tehtävään. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. En siis kelpaa entiseen työhöni? Ja ilmoitatte siitä minulle kaksi viikkoa ennen kuin hakuaika edes päättyy? Totta kai otin sen henkilökohtaisesti, pakko tässä taustalla on olla jotain.
Ja niin siinä kai sitten olikin. Entinen työkaverini, itseasiassa ihminen jonka opetin siihen työhön, tiesi kuka on päättämässä noista hakijoista. Se oli se entinen esimieheni. Joka sai minut tuntemaan oloni täysin mitättömäksi, joka ei koskaan kiittänyt hyvästä työstä tai osoittanut muutenkaan arvostavansa joustoa tehdessäni yli 12 tunnin vuoroja. Ei, olin vaikea koska vaadin itselleni kuuluvat lisät ja hankala kun en suostunut opiskellessani tekemään yövuoroja keskellä viikkoa. Ei ilmeisesti auttanut, että lähiesimieheni piti minua loistavana työntekijänä ja on suositellut minua jokaiseen saman alan paikkaan jota olen hakenut. Myös näihin kahteen paikkaan, joissa hän olisi edelleen lähiesimiehenä.
Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä sinällään meidän lapsettomuuden kanssa, mutta jonnekin oli pakko purkaa. Haluaisin käyttää oikeita nimiä, mutta en halua oman henkilöllisyyteni paljastuvan. Nykyisiä työntekijöitä on kielletty puhumasta firmasta. Minua ei voi kukaan enää kieltää, mutta en tiedä kuka kuuntelisi. Kuka saisi tämän pahan olon katoamaan, jonka se entinen esimieheni sai istutettua minuun ja jonka tuska palasi aallon lailla, kun tajusin että sama henkilö pystyy edelleen seisomaan unelmieni tiellä. Saanko käydä huutamassa kasvotusten, että SINUN takia minulle ei tule lasta, koska SINÄ olet pikkusieluinen ja surkea esimies? Katsoisi ympärilleen, kuinka monta pitkäaikaista työntekijää onkaan karkoittanut paikasta, jossa työsuhteiden kestot ennen määriteltiin vuosikymmenissä. Nyt siellä käydään vain kääntymässä, äkkiä pois, ettei paha olo jää pysyväksi.
PS. Miksi ihmeessä tämä on tällaista minitekstiä vaikka miten vaihtelen kokoa? No, niin. Minulla on vielä enemmän sellainen olo, että haluan käydä huutamassa sille maailman surkeimmalle esimiehelle naamapunaisena. Eilen suosittelijaltani oli tosiaan kyselty minusta ja sitten vielä sanottu, että kutsuvat minut ehdottomasti haastatteluun. Kaksi tuntia tämän keskustelun jälkeen sain tuon hylkyviestin. Toisen positiiviset kommentit eivät selkeästikään riitä kyseenalaistamaan idiootin mielipidettä minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti