Minä niin mieleni pahoitin... tai enpä edes oikeastaan. Sitä on ehkä herkempi tietyille asioille, mutta vielä en oikeastaan niinkään loukkaannu ajattelemattomasti esitetyistä sanoista.
"Adoptoidut berberinskinkit on kotiutettu"
"Ai tuleeko teille sieltä vauva?" (kommentti koski odottamaamme pakettia Kiinasta)
Otit sitten berberinskinkit lapsiksesi? Miten hienoa. Adoptio on minun mielessäni lapseksiotto. Ymmärrän, että monet kokevat koirien, kissojen ja muiden elukoiden adoption ihan kivana ja sopivana terminä. Mutta ei kukaan kai niitä lemmikkejä adoptoi, ainakaan siinä mielessä kuin minä adoptiosta haaveilen. Lemmikit voivat olla kuin lapsia, ja yhtä tärkeitä kuin ihmiset. Mutta ei niitä adoptoida.
Meidän adoptioajatukset ovat vielä hyvin pienen piirin tietona. Kommentin kiinalaisesta paketista lausunut henkilö ei kuulu tähän pieneen piiriin. Mutta jos meidän paketti olisikin ollut tulossa vaikka Ranskasta tai Yhdysvalloista, ei siellä varmaan olisi ehdotettu olevan vauvaa. Lapsitehdas Kiina lähettää nykyään toiveittesi mukaisen ipanan paketissa kätevästi kotiovelle! Helppoa ja nopeaa. (valitettavasti meidän paketissa ei ollut lasta, tälläkään kertaa)
Nopeaa tai helppoa adoptointi ei ole. En voi päättää minkä rotuisen lapsen haluan ja etsiä sopivaa pentuetta josta sellainen käydä hankkimassa. En voi myöskään tilata sellaista Kiinasta tai mistään muustakaan maasta. Keskusteltiin ystäväni kanssa siitä, miksi haluamme odottaa adoptioprosessin aloitusta jos kerran pelkään jo, ettei meille tule lasta sitäkään kautta kun kaikissa maissa odotus venyy ja venyy. Neuvoin häntä mieluummin yrittämään sitä jälkikasvua perinteisemmin menetelmin, on halvempaa, helpompaa ja nopeampaa.
Meille ei ikinä tule biologisia lapsia, mutta en tiedä tuleeko lapsia muutenkaan. Mies jo sanoi, että ehkä se olisi helpompi yrittää tehdä ne itse. En tiedä kuinka tosissaan se oli, koska ei olla ikinä puhuttu asiasta aiemmin. Meistä kumpikaan ei halua tarkoituksella tehdä sairasta lasta. 50% mahdollisuus terveeseen on jotenkin, noh, ei nyt huono tilanne mutta ei ideaali. En pelkää omien allergioideni ja sairausteni periytymistä. En siis halua "tervettä" lasta, mutta en halua lähteä tekemään geenivirheellistäkään tietoisesti. Ja niin. Ei kukaan voi taata, että me saisimme aikaiseksi uutta elämää muutenkaan, eli voi olla että tähän samaan tilanteeseen päädyttäisiin lopulta kuitenkin. Pahoittamaan mielensä lemmikkiadoptioista ja Kiina-paketeista.
Berberinskinkki kuulostaa kyllä joltain eksoottiselta versiolta joulukinkusta...
VastaaPoistaIlmeisesti olette käyneet jossain perinnöllisyysneuvonnassa tms? Nykyään ei siis voi tuossakaan tilanteessa valita terveitä sukusoluja tai alkioita kasvatettavaksi?
Eksoottinen joulukinkku :D (ei siis mitään hajua millainen eläin on oikeasti kyseessä)
PoistaSeulontaa ehdotti työterveyshoitajakin, kun joskus oli puhetta että ei haluttaisi tätä geenivirhettä siirtää eteenpäin. Se ei vain tunnu meille sopivalta valinnalta. Enhän minäkään pidä miestäni "huonompana" koska hän on tämän perinyt ja itsekin mieluummin elää sairautensa kanssa kuin olisi kokonaan olematta. Jos voisi tietää varmaksi, että lapselle tulisi samankaltainen oireisto, lisääntyminen olisi ihan vaihtoehto meillekin. Mutta kun se voi olla kivulias, epämiellyttävä ja vielä aiheuttaa fyysisten oireiden lisäksi kivan kasan psyykkisiä sairauksia niin ehkä meidän geenit jää siirtämättä eteenpäin.
Niin, se onkin ehkä vaikeampi kysymys kuin ensin tuntuukaan. Teidän valinta kuulostaa tarkkaan mietityltä, ei sitä aina tarvitse mennä "tehdasasetusten" mukaan niin kuin Jungner asian ilmaisi... :)
PoistaBlogissani on muuten tunnustus sinulle! Tykkään lukea erilaisia näkökulmia aiheeseen ja tämä on tosiaan sellainen.
Tätä asiaa on pohdittu vuosia, vaikka lasta meille ei ole mietitty kuin vasta reilu puoli vuotta. Se oli aina yksi syy lisää listassa "Miksi meille ei tule lapsia".
PoistaKiitos tunnustuksesta, en taida laittaa sitä eteenpäin mutta lämmitti mieltä :)