tiistai 7. elokuuta 2012

Lapsiperhe-elämää?

Tuon viimeisen merkinnän jälkeen juteltiin uudestaan miehen kanssa meidän lapsettomuussuunnitelmista. Nyt ollaan jotakuinkin samalla sivulla niiden suhteen eli vapaaehtoisesti lapsettomia siihen saakka, että meidän taloudellinen tilanne vakautuu. Toisin sanoen, adoptioprojektia aloitellaan vasta kun minäkin olen saanut vakituisen työpaikan. Mutta silloin sitten. Meillekö siis ehkä kuitenkin tulee joskus lapsi? Villiä ja ihanaa.

Toinen haave, joka odottaa opiskelijaelämän päättymistä, on unelma omasta asunnosta. Tällä hetkellä asutaan aso-kolmiossa, mutta jo reilun vuoden ollaan oltu varmoja siitä ettei tässä loppuelämää asuta. Aina silloin tällöin on tullut katseltua netistä tällä alueella myynnissä olevia asuntoja, yleensä kolmioita kerrostaloista. Nykyinen asuinalue on oikeastaa molempien mieleen, palvelut ovat lähellä ja ajokortittomalle* hyvät julkisen liikenteen yhteydet keskustaan ovat iso plussa. Nyt kuitenkin viime viikolla alettiin katsella sillä silmällä myös vähän muunlaisia asuntoja...

Miehen työkaverilla on myynnissä rivarikolmio viereisestä "lähiöstä". Rivitaloasunto? Joo miksei. Alettiin katsella muitakin siltä alueelta, olisi hieman edullisempia kuin nykyisellä asuinalueella. Oikeastaan, jos nyt suunnitellaan hieman enemmänkin tulevaisuuteen, niin ehkä se 3 makuuhuonetta olisi parempi. Meidän makuuhuone, miehen harrastehuone (joka toimisi myös vierashuoneena) ja sitten lapsen huone. Meillekö siis ehkä kuitenkin tulisi joskus lapsi? Villiä ja ihanaa.

Lapsi, se täysin teoreettinen ja vielä ihan olematon, on nyt jo mukana meidän elämässä. Yritän ehdottaa miehelle mahdollisia adoptiomaita, vaikka ne luultavasti muuttuvat vielä ennen kuin siinä vaiheessa ollaan. Löysin kivan "pakettimatkan" yhteen maahan, joka minua kiinnostaa mutta miestä ei. Jos saisin työpaikan, voisin viedä miehen sinne ja saada ihastumaan mahdollisen lapsemme mahdolliseen kotimaahan.

Kävisimmekö me ostamassa meidän lapsellemme etnisen nuken Ikeasta? Tulisiko meidän lapsemme huoneeseen se ihana käärmelamppu, jota mietittiin jo meidän nykyiseen makuuhuoneeseen? Meillä soisi musiikki paljon useammin, jos täällä asuisi myös lapsi. Voisin lukea lapsuuteni lempikirjoja meidän lapsellemme. Meidän lapsi.

Nyt osaan jo vastata. Haluan. Minä haluan olla äiti.

*Tämän kesän työpaikassa papereita täytellessä minulle muuten sanottiin, että varmasti sitten ymmärrän ajokortin tärkeyden, kun minulla on lapsia. Että kyllä minä sen sitten hankin. EN MUUTEN HANKI! Ajokortittomuus on yksi syy lisää, miksi nykyisen kotikaupungin ympäryskunnat halvempine asuntohintoineen eivät kiinnosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti