keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

"Määräaikaisuuden peruste: äitiysloman sijaisuus."

En ennen tätä päivää tiennyt, mikä on pitkän määräaikaisen työsuhteeni määräaikaisuuden peruste. Veikkailtiin äitiyslomaa miehen ja äitinikin kanssa, kun kyse on yli vuodesta. Mutta työnantajani rekrytoi enemmänkin porukkaa samanaikaisesti minun kanssani eli en voinut olla varma (tuskin yli 10 ihmistä jäi samaan aikaan äitiyslomalle!). Minun sopimukseni on kuitenkin pidempi, kuin muiden kanssani alottaneiden ja ainoa, jonka määräaikaisuudelle on selkeä syy. Muille ei syytä ole edes ilmoitettu...

Ilon pilkahdus siis, sillä tämä reilun vuoden sopimus voi helpostikin jatkua. Aikaisemmin jo huomasin olevani melkoisen varma siitä, että sopimusta jatketaan. Parille muulle oli suoraan jopa ilmoitettu, että sopimukselle onnistuu luultavasti jatkoakin, jos työnsä hoitaa hyvin. Olenko minä siis todella löytänyt työn, joka kiinnostaa minua ja jossa voisin jatkaa vaikka vakituisestikin? Ensi-ihastus uuden työnantajan kanssa on täydessä kukassaan, paikka vaikuttaa (lähes) täydelliseltä ja haluan itsenkin tehdä hyvän vaikutuksen.

Pienen pieni toive vain... Voisinko saada jatkaa pidempään, vakituisesti? Voisinko? Pystyisimme sitten ottamaan sen askeleen, sen pienen mutta niin suuren suuren. Sen askeleen, josta olemme haaveilleet kuukausia. Sen askeleen, joka pyörii molempien päässä päivittäin. Ja kaikki ne, jotka tulevat sen jälkeen. Aina siihen saakka, että jonkun uuden määräaikaisen työntekijän voisi palkata minun tilalleni, kun jäisin kotiin lapseni kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti