sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Identiteettikriisi

Elämä soljuu mukavasti omilla raiteillaan. Oikeastaan kaikki on oikein hyvin. Blogin aloituksesta paljon on muuttunut. Oma koti, farmariauto, kaksi koiraa ja mökki. Molemmilla on vakituiset työpaikat. Parisuhdekin voi hyvin.

Mutta jotenkin olo on ollut levoton. Olen kyllästynyt työhöni, tyhjiin lupauksiin työnantajalta ja alati kasvavaan työmäärään. Haluaisin jotain muuta. Tätä olen kipuillut jo vuoden, avoimesti myös lähimmälle esimiehelleni. Mutta mitä se muu olisi? Opintoja, uusi työpaikka? En tiedä.

Lapsi ei ole ollut puheissa enää aikoihin. Nuo kaksi karvaista vauvaa näyttävät täyttäneen sen aukon, mikä ehkä joskus oli. Seuraan vielä aiheeseen liittyviä blogeja ja olen aidosti onnellinen, kun tarinat päättyvät hyvin. Olemme täyttäneet elämämme muilla asioilla, eikä se tunnu pahalta.

En tiedä, päivittyykö tämä blogi enää. Haluaisin kirjoittaa, mutta aihe on jostain ihan muusta. Ehkä tämän blogin aiheet tulisivat joskus sielläkin esille, mutta juuri nyt ne olisi niitä muita asioita. Tämä osa minusta tuntuu nyt loppuunkäsitellyltä.